Linjauksia laajemmin

Maahanmuuttopolitiikka: Olen humanitaaristen maahanmuuttajien kanssa työskenneltyäni tullut siihen tulokseen, että Suomeen ei kannata tulla humanitaarisista syistä. Ainoita syitä pakolaiselle valita Suomi on maailmanmittakaavassa euromääräisesti korkea sosiaaliturva, josta voi yrittää lähettää rahaa kotimaahan. Ilmasto ja työntekomahdollisuudet ovat maahanmuuttajalle parempia muualla ja turvallisuus on valtaosassa länsimaita samaa tasoa. En arvosta kokoomuksen tavoitetta tuoda tänne orjatyöluokaksi ulkomaalaisia siivoamaan herrojen koteja.

Työllisyys on uusi isänmaallisuus: Päättäjän isänmaallisuus on sitä, että valtio on ihmistä varten, eikä toisinpäin. Julkisessa keskustelussa ei harmikseni huomioida, että Suomen ja tavallisten ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeintä on saada tänne enemmän rahaa, kuin täältä lähtee pois. 2000-luvun alun Nokian aikoina hyvinvointia oli mahdollista lisätä, koska Nokia toi suunnattomasti töitä ja hyvinvointia. Ruotsi on meitä hyvinvoinnissa edellä vain suuremman taloudellisen menestyksen ja Hannu Hanhimaisen historiansa ansiosta, mutta Ruotsikin on romahtamassa otettuaan pakolaisaallot kritiikittä vastaan.

Terveyspalvelut: Suomessa voisi olla yksi maailman parhaista terveydenhoitojärjestelmistä, jos meillä olisi tarpeeksi lääkäreitä, sekä rahaa hoitaviin käsipareihin ja terveyspalveluiden tason ylläpitämiseen.

Turvallisuus ja rikollisuus: Rikollisuus syntyy ulkopuolisuudesta. Hyvinvointivaltion parhaita puolia on sen rikollisuutta kitkevä vaikutus. Ihanteellisesti ihmisten ei tarvitse tehdä rikoksia elääkseen. Jos ihmistä kohdellaan hyvin tämän elämän alkutaipaleella, niin hänestä tuskin tulee rikollista. Valtaosa vakavista rikoksista tehdään päihteiden vuoksi tai niiden alaisena. Rikollisuuden kitkemisessä tärkeimpiä asioita ovat sosiaali-, päihde- ja maahanmuuttopolitiikka.

Ulkopolitiikka: Olen kriittinen ja epäluuloinen Venäjää, Yhdysvaltoja, Kiinaa ja EU:ta kohtaan. Yhteistyötä on kuitenkin luonnollista järkevää tehdä kaikkien kanssa yhteistyön palvellessa Suomen etua. Mielestäni tulee vain ymmärtää, että kaikki isot pyrkivät voittamaan ja alistamaan meidät.

Koulutuspolitiikka: Koulutus on menettänyt arvoaan, koska Suomessa ei ole tarpeeksi töitä. Epätoivo ja kyynisyys työelämän kilpailun koventuessa nuorten ja keski-ikäisten keskuudessa kasvavat. Meidän on palattava Pisa-testien kärkeen. Tulevaisuus on koneissa ja siksi meidän on panostettava luonnon- ja insinööritieteisiin. Koulun perustehtävä on mm. opettaa lapsi  ponnistelemaan onnistumisten eteen ja se on unohdettu ilmiöoppimis- ja inkluusiokeskusteluiden vallanneessa ilmatilassa.

Liikenne: Suomi on logistinen painajainen, jonka olosuhteet vaativat päättäjiltä mahdottomia. Suomi ei pärjää ilman yksityisautoilua ja ihmisiä ei ole tarpeeksi kattavalle julkisille liikenteelle. Meillä ei ole Norjan miljoonaa öljyeuroa per kansalainen, joilla ostaa kaikille sähköauto. Siksi EU:n liikenteeseen kohdistuvat päästötavoitteet eivät ole realistisia. Uusien autojen tukeminen olisi järkevää, jos meillä vain olisi oma suomalainen ja Suomessa valmistettava laadukas automerkki, jota ostaa. Kattavaa tiestönhuoltoa varten tarvitaan lisää vaurautta ja liikenne ansaitsisi liikenteestä saatavien verotulojen korvamerkitsemistä.

Aluepolitiikka: Aluepolitiikka on logistinen painajainen. Työpaikat keskittyvät kaupunkeihin ja ihmiset tahtovat asua väljästi ja omakotitaloissa. Esimerkiksi Norjassa on fiksu systeemi, jolla maalla asumista ja palveluiden kaukaisuutta hyvitetään tuloverokevennyksillä.

Sosiaaliturva: Olen lainsäädännön kannustavuustekijöihin erikoistuneena ja aiemmin syrjäytyneiden parissa työskenneellä hyvin perillä tukijärjestelmän valuongelmista. Suomella ei ainakaan vielä ole varaa perustuloon, mutta järjestelmää olisi mielestäni vietävä turvallisempaan ja kannustavampaan suuntaan. Suurin este tukien uudistamisessa ovat uudistusten edellyttämät poliittiset itsemurhat. Jos jotakin muutetaan, niin media kaivaa aina päällimmäiseksi mieleen jääviä, sympaattisia ja kansaan syvästi vetoavia ääriesimerkkejä uudistusten häviäjistä.

Sote: Maakuntavero tulee olemaan historiallinen virhe. Sotea on ajettu ja laskeskeltu päätarkoituksena säästöt Isoissa uudistuksissa eturyhmillä ja organisaatioiden keskiportaalla iskee valtava tarve suojella omaa turhuuttaan. Siksi valtaosa uudistuksista epäonnistuu. Säästötavoitteet tulevat epäonnistumaan keskustapuolueen ja muiden poliittisten broilereiden ajaessa omaa etuaan.

Talousoikeistolaisuus vs. talousvasemmistolaisuus: Ei vasemmalla, eikä oikealla, vaan edellä. Yhteiskunnan on mahdollistettava yksilölle ponnistelun kautta menestyminen. Yhteiskunnan arvo mitataan sillä, kuinka se pitää huolen heikoimmistaan, mutta terveellä ja valintoihin kykenevällä yksilöllä on kuitenkin vastuu itsestään. Huono-osaisuus on elämäntilanne, jossa henkilöllä on mahdollista valita vain huonoista vaihtoehdoista. Päättäjien tulee lisätä mahdollisuuksia valita ja menestyä.

Konservatismi vs liberalismi: Olen hieman vanhanaikainen, mutta joustan ja ymmärrän muiden arvo- ja ajatusmaailmoja. Vapaus on sitä, että on vapaa toimimaan ilman, että vahingoittaa muita. Siksi en mielelläni osallistu keskusteluun esimerkiksi ääriryhmien periaatteista ja tavoitteista tai itsemääräämisoikeus-, sukupuoli- ja seksuaalisuusasioista.

Budjettikuri vs. elvyttävä politiikka: Kannatan aitoja ja tehokkaita investointeja, sekä kohtuullista elvyttämistä. Toisin kuin kotitalouksilla kunnissa ja valtioilla näyttää siltä, että niillä tulee tulevaisuudessa aina olemaan velkaa. Talousjärjestelmämme vakaus perustuu ylätason luottamukseen. Valtio ja kunta romahtavat, kun luottamus niiden takaisinmaksukykyyn romahtaa. Historiallisesti luototus, elvytys ja taloudellisen vastuun jakaminen yhä isompien toimijoiden kesken ovat mahdollistaneet nykyisen länsimaisen vaurauden. Järjestelmä tosin on korruptoitunut joka tasolla.

EU ja euro ovat hyvä asia, jos ne antavat enemmän kuin ottavat. Asian suhteen tulee olla kriittinen. Suomi on edelleen pieni ajopuu suurten pelureiden ohjaamassa virrassa. Kansallisia etuja tulee valvoa enemmän, eikä hyväksyä herrojen lahjusvirkoja myötäilystä.

Vaalikonenostoja paikallisiin asioihin:

Kuntani ei tule ottaa lisää pakolaisia ja turvapaikanhakijoita

Tampereen vastaanottokeskustoiminta tulee lopettaa, maahanmuuttoon liittyvät palvelut myllätä ja kaupungin maahanmuuttajalinjaukset tehdä uusiksi tolkun ihmisten ehdoilla. Humanitaarinen maahanmuutto Tampereelle ei kannata.

Tilastokeskuksen 2018-vuoden lukujen perusteella vertaillessa kustannuksia maahanmuutto Tampereelle on raskaasti tappiollista käytännössä kaikilla oleellisilla mittareilla. Toiminnasta aiheutuva vuosirahoitusvaje on vähintään 28 miljoonaa, jolla saataisiin hoitavia, opettavia ja suojelevia käsipareja tiukkaan tarpeeseen. Ei täällä työllistytä ja leivota yhteistä akkua.

Toinen hinta maksetaan turvallisuusvaluutassa. Jotkin ryhmät korostuvat esim. koronatartunnoissa ja negatiivisissa kouluilmiössä. Kadut koetaan turvattomiksi ja alueet eriytyvät.

Olen humanitaaristen maahanmuuttajien kanssa työskenneltyäni tullut siihen tulokseen, että Tampereelle ei kannata tulla humanitaarisista syistä. Ainoita syitä pakolaiselle valita Tampere on maailmanmittakaavassa euromääräisesti korkea sosiaaliturva, josta voi yrittää lähettää rahaa kotimaahan. Ilmasto ja työntekomahdollisuudet ovat maahanmuuttajalle parempia muualla ja turvallisuus on valtaosassa länsimaita samaa tasoa.

Mielestäni massamaahanmuuttoa makrotaloudella ja uusliberalismilla perusteleva Kokoomus vain tavoittelee tuoda tänne orjatyöluokaksi ulkomaalaisia siivoamaan herrojen koteja.

Kuntani on lisättävä resursseja turvallisuuden parantamiseksi, jotta turvattomuuden tunne vähenee.

Tarvitaan kovia toimia valtakunnallisessa lainsäädännössä ja tehokkaita toimia paikallisesti.

Rikollisuus syntyy ulkopuolisuudesta. Hyvinvointivaltion parhaita puolia on sen rikollisuutta kitkevä vaikutus. Ihannetilanteessa ihmisten ei tarvitse tehdä rikoksia elääkseen.

Jos ihmistä kohdellaan hyvin tämän elämän alkutaipaleella, niin hänestä tuskin tulee rikollista. Valtaosa vakavista rikoksista tehdään päihteiden vuoksi tai niiden alaisena. Huumeet ovatkin jo vallanneet Tampereen keskustan ja näkyvät lähiöissä vakavana oireiluna. Rikollisuuden kitkemisessä tärkeimpiä asioita ovat sosiaali-, päihde- ja maahanmuuttopolitiikka.

Lakimiehenä tiedän, että rikosten selvittelyn kustannukset ovat usein yhteiskunnalle moninkertaiset, jolloin pelkkä perinteinen mantra poliisien lisäämisestä ei ole riittävä.

Kunnan on tuettava aitoa työllistymistä ja järkevintä on aloittaa nuorista.

Kaupungin tulisi nostaa kesätyöpaikkojen määrä kahteen tuhanteen. Oppilaitosten tulisi tehdä enemmän yhteistyötä yritysten kanssa neljän tuhannen työpaikan ja nuoren yhteensaattamiseksi vuositasolla. Nuorten työllistymiseen panostetaan enemmän, kuin muiden, koska nuoret ovat haavoittuvassa asemassa. Tarvitaan oikeita työpaikkoja oikeille nuorille, eikä palveluita palveluiden vuoksi palveluntuottajien omaksi iloksi. Nuorten kohdalle asioille on usein tehtävissä enemmän nopeasti, kuin pidemmän aikaa huono-osaisuudesta kärsiville.

Tampere on Suomen halutuin muuttokohde. Kaupungin pitää toimia aktiivisesti, jotta Tampereelle muuttaisi edelleen lisää ihmisiä muualta Suomesta.

Tampereeni panostaa aidosti työllisyyteen, eikä tilastokikkailuun. Työllisyys- ja elinkeinoukkona tiedän miten oikeille ihmisille saadaan oikeita töitä. Aluksi heittäisin pois korruptoituneet palaveripäälliköt laatimasta tyhjänpäiväisiä selvityksiä ja strategioita, joita kukaan ei toteuta. Toisekseen asumisen hintaa tulee laskea käytössä olevin keinoin. (sähkönsiirto, vesimaksut, hulevesimaksut, tonttivuokrat, kaavoitus jne). Perheet tulee saada asumaan Tampereelle, eikä naapurikuuntiin.

Tilastollisesti Tampereelle muutetaan työttömänä ja Tampereelta muutetaan työn perässä pk-seudulle. Kaupunki on laiminlyönyt peruspalveluita ja valitsemalla minut valtuustoon tulen tarkastamaan toiminnan ja paljastamaan epäkohdat, jotta asioiden tärkeysjärjestys saadaan kuntoon.

Kouluissa tulisi suosia perinteisiä luokkahuoneita avoimien ja muunneltavien tilojen sijaan.

Koulujen tiloissa on aina ollut tapana säästää väärissä paikoissa. Avokonttorit eivät ole hyväksi aikuisille, niin miten ne voisivat olla hyväksi luonnostaan impulsiivisille lapsille?

Tampereen nykyinen kouluverkko tulee säilyttää sellaisenaan, vaikka se aiheuttaisi kustannuksia kaupunkilaisille.

Tampere ei ole mikään pieni maalaiskunta, jonka kyläkouluissa väännetään kymmenen lapsen lopettamisrajan parissa! Koulut vaikuttavat hyvin oleellisesti perheissä asuinpaikan valintaan ja päätöksissä on sitouduttava pitkiin aikoihin. Tamperelaisten on kyettävä ennakoimaan ja luottamaan julkiseen päätöksentekoon. Homekoulut ja huonomaiset koulut heikentävät kokonaisia asuinalueita ympärillään ja aiheuttavat kohtuutonta inhimillistä kärsimystä. Laaja kouluverkko tukee myös reagointimahdollisuuksia homekoulujen remontointiin pika-aikataululla.

Poliitikot eivät saa hötkyillä ihmisten asuinpaikkavalintoihin vaikuttavien tekijöiden kanssa. Esimerkiksi muissa alueen kunnissa on ensin houkuteltu perheitä rakentamaan taloja alueille, joilta on sitten vähän ajan kuluttua lakkautettu koulu. Se on todella väärin ja suorastaan rikollista toimintaa.

Vuoden 2026 kulttuuripääkaupunkiuden saaminen on tärkeää Tampereelle sen tuomista kuluista huolimatta.

Ei kannata hävitä tätä kisaa, kun Turku on jo ollut kulttuuripääkaupunki. Vertasin Tamperetta 2017 isännöinneen n. samankokoiseen tanskalaiseen Arhusin kaupunkiin. Seurauksena +108 miljoonaa euroa yksityiselle sektorille, 973 uutta työpaikkaa ja 300% tuotto sijoitettuun julkispääomaan nähden. Höpö-höpökulttuuria ja kaikenmaailman koordinaattoreita ei kannata rahoittaa, vaan oikeat työpaikat ovat arvokkaita. Kulttuurielämä luo myös vetovoimaa ja elinvoimaisuutta korkean osaamisen henkilöstölle ja sitouttaa opiskelijoita jäämään Tampereelle.

Tulevien ratikkalinjojen rakentamisen edistämisessä tulee käyttää harkintaa.

Asiaa ei tule edistää päättäväisesti, vaan harkiten. Konsulteilta hankkeen kannattajien tilaamia lukuja ja arvioita on tarkasteltava kriittisesti. Perussuomalaisten paikallisedustus kannattaa ryhmänä ymmärtääkseni kaupungin talouskurin noudattamista ja hankkeen lykkäämistä.

1. Tärkeintä on saada ympäristökunnat maksajiksi. Linjaus siitä, että naapurikunnat maksavat linjat Tampereen puolisille päätepysäkeille asti on hyvä.

2. Ratikan rakentamisinvestointi ei ole aiheuttanut toivottua työllisyysruisketta Tampereelle.

3. Perussuomalaisten paikallisedustus on ilmeisesti pehmentynyt ratikkakannoissaan, koska tilannetta ei voi enää peruuttaa ja huonosta tilanteesta on pyrittävä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Yksityisautoilua Tampereen keskustassa ja taajamissa ei tule hankaloittaa.

Autoilu muuttuu jo tarpeeksi vaikeaksi nykyisten uudistusten, 30 km/h peltipoliisiarmadan ottaessa sakotuksella kadut haltuun ja ratikan kanssa. Äkilliset muutokset aiheuttavat tulppia ja tukoksia kaupungin suonissa. Poliittinen poukkoilu aiheuttaa halvauksia.

Tampereen aiempi liikenne muistaakseni voitti palkinnon maailman sujuvimmasta liikenteestä ja muistaakseni kaupungin liikennepuolen papereissa suurin haaste on Sammonkadun ympäristö työmatkaruuhkissa.

Vihreät esimerkiksi ehdottivat kotikatuni muuttamista kävelykaduksi ja se vaikeuttaisi elämääni. Vihreiden perusteluna oli, että saataisiin lisää ravintolaterasseja kadulle, johon aurinko paistaa huonosti ja selkeämmin profiloituva ravintolakatu. Vaikka terasseja ei olekaan riittävästi, niin hyöty ei ole mielestäni riittävä.

Kuntani palveluja ei pidä siirtää holtittomasti yksityisten yritysten tuotettaviksi.

Oikeustaloustieteen mukaan markkinatalous ei toimi kaikilla aloilla ja kunnissa yhtiöittämisen päätarkoitus on ollut piilottaa päätöksenteko journalisteilta liikesalaisuuksien piiriin. Esimerkiksi terveys- ja hoivapalveluiden kysyntä on luonteeltaan rajatonta, jolloin päädytään herkästi kermankuorintaan ja ylihoitoon. Meillä on jo esim. maailman neljänneksi tehokkain terveydenhuolto. Silti öyhötetään, että yksityinen hoitaisi tehtävän tehokkaammin. Paikalliset Tekonivelsairaala Coxa ja Sydänsairaala ovat onnistuneesti yhtiöitettyjä, koska ne ovat julkisyhteisöjen omistuksessa, mutta pääoman ehdoilla toimivat yksityiset ottavat pääsääntöisesti ylimääräisen tehokkuuden suoraan työntekijöidensä selkänahasta.

Aidosti yksityinen toimija laskelmoi toimintansa aina voittojen maksimoisen kannalta ja tarvitsee aina +10% vuodessa voittoa, jota julkisomisteinen toimija taas ei tarvitse. Tehtävien laiminlyönti on yksityisen juristiarmeijan neuvosta ok, kunhan laiminlyöminen vain maksaa vähemmän, kuin mahdollinen rangaistus laiminlyönnistä. Suomella ei ole varaa siihen, että ulkomaiset pääomaherrat pumppaisivat vuosittain miljarditolkulla enemmän rahaa veroparatiiseihin. Ne rahat eivät koskaan palaa Suomeen.