Sosiaaliturvan leikkaaminen on lähes mahdotonta ja siksi pysyviä valtion menonlisäyksiä tulee varoa

EK:n Häkämies: "Sosiaaliturva kilpailee työn kanssa". Miksi keskustelussa työn kannustavuuden lisäämisestä on piirteitä Aisopoksen sadusta "Poika joka huusi sutta"? Kun aina huutaa kriisiä, niin kukaan ei lopulta usko kriisiin edes silloin, kun se on jo ovella.

Fakta on, että valtiontaloudemme suuri haaste on poliittisen pääoman puute vaikeille päätöksille.

Poliittinen pääoma edustuksellisessa demokratiassa muodostuu poliitikon ja puolueen omien ja potentiaalisten äänestäjien sitoutumisesta äänestää heitä.

Vaalit voitetaan pääsääntöisesti lupaamalla ja toteuttamalla poliittisen pääoman kerryttämiseksi pysyviä menolisäyksiä omille äänestäjäryhmille. Hyviä historiallisia esimerkkejä ovat 2007 Sari Sairaanhoitaja, 2019 vappusatanen ja seuraava on koronaelvytys 2020-202X.

Aito demokratia tasapainoilee talouden romahtamisen ja äänestäjien tyytyväisyyden välillä. Edellä avaamani vakausmekanismi on perustuslaillisen edustuksellisen demokratian ydin.

Julkisuuskynnyksen ylittävät sosiaaliturvan leikkaukset vaativat niin paljon poliittista pääomaa, että ne ovat käytännössä poliittisia itsemurhia. Siksi Suomessa radikaaleja leikkauksia tuskin tullaan lähitulevaisuudessa tekemään ilman poliittista pääomaa äkillisesti lisäävää kriisiä.

Todellinen ongelma ei ole sosiaaliturvan nykytaso, koska mennyttä emme voi muuttaa. Haaste on jatkuva pysyvien menojen lisääminen. Kun emme voi vaikuttaa menneisyyteen, emmekä nykyisyyteen, niin jää jäljelle vain mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen.

Ja juuri siksi PS suhtautuu terveellä varovaisuudella maahanmuuttoon.