Pääministerin ilmastopolitikointi pois hyvinvointialueista

Kuinka hölmöläiseltä hiilineutraali paloasema kuulostaa tilanteessa, jossa lähes kaikki tulevien hyvinvointialueiden tehtäväalueet ovat ajautumassa historialliseen kriisiin.

Meidän tulee kohdella Suomea sen arktisuuden ja pitkien välimatkojen vuoksi ilmastonmuutosasioissa erityisasemassa. Kaikkeen mihin pääministeri Marinin posse koskee, ilmestyy päätös hiilineutraaliudesta vuoteen 2030 mennessä.

Suomen väestö on alle promillen maailman väestöstä. Suomessa ei tiedosteta, kuinka käsittämättömän pohjoisessa me olemme ilman lämpötilavaihteluita tasaavaa meri-ilmastoa. Helsinki kehyskuntineen on maailman pohjoisin kaupunkialue, jossa asuu yli miljoona ihmistä. Kanadassa yhdeksän kymmenestä asuu aivan etelärajan tuntumassa. Venäjän mannerilmastosta taas saamme aina ajoittain kuvia jäätyneistä aavekaupungeista.

Ensimmäisten hiilineutraalien maiden tulee olla sellaisia, joidenka talvesta on mahdollista selvitä työssäkäyvänä kansalaisena ilman moottoreita ja toimitusvarmaa kotitaloussähköä.

Rakentamisen ja lämmittämisen päästöt ovat Suomessa suuret ja käytännössä välttämättömiä. Homeisissa luolissa asuvien ja töpselistä taikaseinän maksamia etähoitoja saavat tuskin ovat hyvinvoivia. Elinajanodote tuskin on tuolloin kahdeksankymmenen paikkeilla.

Myös kokoomuksella on kyseistä leima mielellään toimenpidelistoille tuuppaava alueittain vahva vihertävä siipi, josta esimerkiksi Pirkanmaalla olemme hyvin huolissamme.

Vihreiden suurmies Osmo Soininvaara tiivisti uudessa kirjassaan kaiken liikkumisen olevan haitallista. Samaan aikaan luemme mediasta, kuinka varhaiskeski-ikäinen sähköauto oli kannattavampi räjäyttää, kuin huoltaa.

Hyvinvointialueiden harvoja hyviä puolia on, että päätettävien asioiden koskien vahvasti arkielämää, romahtamisuhkaisista sote- ja pelastuspalveluista on mahdollista jättää ilmastopolitiikka (ja identiteettipolitiikka) pois.