Kokeilukulttuuri tempoilevine uudistuksineen on sote-palveluiden lepra

Muutosnäpertely rujouttaa sote-palvelut. Olen työskennellyt ja neuvonut organisaatioissa, joissa jatkuvasta muutoksesta on tullut tauti. Konsultointiala on onnistunut myymään meille kokeilukulttuurin, koska kehittäminen on kivaa. Tulisi tiedostaa, että konsultointi on pohjimmiltaan muutoksen myymistä.

Lepran lailla kokeilukulttuuri mädättää kyynistämällä kenttähenkilöstöä, kunnes heitä alkaa spitaalisten raajojen lailla tippua pois.

Epäonnistuvat tietojärjestelmäprojektit uhkaavat vesittää sote-uudistuksen. Eräässäkin sosiaalipuolen julkisorganisaatiossa havaitsin, että tietojärjestelmäprojektin valmistumista oli viivytetty tahallaan liki 5 vuotta.

Määräaikaisen projektin ei haluttu valmistuvan. Kivoihin kehittämistehtäviin edennyt julkisorganisaation kultapossukerho olisi tällöin saattanut joutua palaamaan oikeisiin töihin kentälle. Vastaavasti neuvottelupöydän toisella puolen tietojärjestelmiä myyvät haluavat saada vuosiksi lisätöitä tienatakseen. Pahimmillaan teknologia vanhenee kesken projektin, jolloin saatetaan päästä aloittamaan aivan alusta nykyaikaisella teknologialla.

Muutoksiin sopeutuminen on välttämätöntä ja tietysti helposti korjattavat ongelmat tulee korjata, mutta käytännössä iso osa kehittämisestä on todellisten ongelmien välttelyä. Esimerkiksi terveydenhuollossa lääkäripulaa on yritetty ratkaista kymmenillä toinen toistaan erikoisemmilla keinoilla. Yksinkertaisesti itse pulan ytimeen pureutuen ehdotin 21.11 Aamulehdessä sairaanhoitajien lisäkoulutusten kautta saatavien pätevyyksien laajentamista, mitä Sairaanhoitajaliitto vastineessaan komppasi.

Muutosnäpertely ei ole ratkaisu ja yleensä kehittämisrooleissa työskentelevät vetoavatkin rajallisiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa oikeasti tärkeisiin asioihin. Terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa lainsäädäntö ei kunnolla mahdollista todellista auttamista. Elämänhallinnalliset vaikeudet keskittyvät yhä enemmän samoille henkilöille. Tarvitaan lisää lakeihin pohjautuvaa presidentti Kekkosen suosimaa ns. vapaaehtoista pakkoa.