Kaupunkien päätöksenteko on rikki

Puhuin viime kaupunginvaltuuston budjettikokouksessa, kuinka Tampereella on ongelmana se, että päätöksentekovaltaa on keskitetty liikaa lähidemokratian vastaisesti. Lautakunnissa lähinnä nuijitaan kaupunginhallituksen päätöksiä.

Tällä viikolla keskusteltiin iltapäivälehtiä myöten paljon Tampereen kaupungin talokaupoista, joista aktivistit ovat löytäneet valtavasti epäkohtia. Virallinen perustelu (bisnesviisastelun lisäksi) oli, että kokonaisten kerrostalojen myyminen oli niin pieni asia, ettei sillä edes kannata vaivata poliitikkojen päätänsä.

Isot budjettisummat eivät ole hyväksyttävä syy välinpitämättömyydelle. Tampereella on käytettävissä yhteensä 134 valtuutettua/varavaltuutettua.

2022 budjetti on n. 2 miljardia. Ei voi olla niin, että ~10 ihmistä päättää 1,8:sta miljardista, koska pieneen sisäpiiriin epäasiallinen vaikuttaminen on halpaa ja helppoa. Riittää että omistaa enemmistön kaupunginhallituksesta. Yhden konjakkipullon hinta voi olla pahimmillaan satatuhatta euroa veronmaksajille.

Sama vallan keskittäminen rakenteellisella korruptiolla öljyttynä tulee toistumaan hyvinvointialueilla.

Kiinteistöbisneksen vallankäyttö kunnanisiin lokaa Tampereen maineen. Kiinteistöbisnes saa piiloelinkeinotukea valtavasti vuosittain. Ehkä jopa niin paljon, että terveyspalvelut ja koulut olisi ollut mahdollista laittaa kuntoon.

Paljonko veikkaat poliittisen voitelemiseuron suhdeluvuksi suhteessa vastineeksi veronmaksajalta saatavaan euroon?

1:1000? 10:1000? 50:1000?